Tervehdyksenä Löyttymäen kyläläisiltä - kirjoittanut Raili Ojala
|
Ajatukseni askaroivat, harhailivat viikkoja, mutta puuro porisee...
Avaanko oven, uskallanko Leo Mechelinin aikaan? Hän piti kiinni unelmastaan, ajoi läpi maailman edistyksellisimmän perustuslain. Sen hedelmistä vielä tänäänkin nautimme. Tämä metsäläiskansa kourassaan leivänkannikka, särvintä sentään silloin tällöin, kasvatti miehen, jolle oma kieli, oma mieli, oli kaikki kaikessa. Ei sillä, etteikö hän, oppinut herra Leo Mechelin, elämältä muuta kaivannut. Luulen, että hänen ajatuksensa, terävä kynänsä, meni sellaista hiidenhamppua, silti koetan ottaa siitä kiinni. Kuinkas käykään, tuuli hulahtaa vie mielestäni sanat, kuvat. Tyhjä huone. Makaan kuumeessa, niiskutan. Jumala hymyilee, Leolle annoin terävää älyä, loistavaa esitystaitoa, niinpä hänen isänmaallisuutensa hankki Venäjällä vihollisen viitan, jossa kotimaankin hännystelijät roikkuivat. Totuus kirkasti hänen katseensa hänen omaleimainen maansa tarvitsi rohkeaa, uutteraa aloitteentekijää. |
Mechelin tuotti monia teoksia, joissa hän, taitava kun oli,
osoitti Venäjän tsaarin lait takapajuisiksi. Niin kuin valo kasvaa päivässä kevättä kohti, niin hän osoitti Suomen olevan oikeusvaltio. Hän ajatteli - kansa tarvitsee suojaa, valtaapitävien mielivallalta, niin syntyivät Suomen lait. Olihan niitäkin, jotka kannattivat monarkiaa ja vastustivat naisten äänioikeutta, naisissa kun jyllää liikaa tunnetta. Raikkaina ja puhtaina kuin lumi putoilivat hänen periaatteensa, vaikka idästä leimahteli uhkauksia. Leo Mechelin astuu ulos raameistaan suoraryhtisenä, jotenkin totisena, aina heikot, sorretut huomioon ottaen, hän nostaa hattuaan. Mechelinin henki, perintö... Mistä se on kotoisin? Hänen isoisänsä oli pappismiehiä, eikä kauas sukupuusta pudonnut seuraavakaan sukupolvi, sillä maailmaa filosofikin punnitsee. Isä kuuluu opettaneen pojalleen seurapiiritavat, joihin itse Aleksanteri II ihastui niin, että korotti Mechelinin suvun aatelissäätyyn. Aika ei ole unohtanut sitä väkevää voimaa, jonka hänen sydämensä on kestäväksi karkaissut. Raili Ojala |