AjankohtaistaUusi Leo Mechelin elämäkerta
Elisabeth Stubb: LEO MECHELIN – SENAATTORIN ELÄMÄNTARINA NOKIAN PERUSTAMISESTA SORTOVUOSIIN JA NAISTEN ÄÄNIOIKEUTEEN
Elisabeth Stubb on aiemmin tehnyt Helsingin yliopistossa väitöskirjan Leo Mechelinistä. Tämä elämäkerta syntyi Leo Mechelin säätiön aloitteesta. Kirjan julkaisijat ovat Leo Mechelin säätiö ja Sukuseura Mechelinus. Lue lisää Kirjan hinta on 20 €/kpl Leo Mechelin-aiheinen gradu
Helsingin yliopistossa on tehty tuore Leo Mechelin-aiheinen pro gradu -tutkielma. Janne Ridanpään työ käsittelee senaattori Leo Mechelinin ympärille vuosina 1899–1915 rakentunutta henkilökulttia. Miten hänen maineensa kehittyi niin, että häntä elämänsä loppuvaiheessa kutsuttiin ”Suomen kruunaamattomaksi kuninkaaksi”. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, miksi Leo Mechelinin kohtalona oli unohdus. Työ on julkaistu Helsingin yliopiston sähköisten opinnäytteiden palvelussa, jossa se on kaikkien kiinnostuneiden luettavissa. Linkki: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/235657 Upea kirja itsellesi tai lahjaksi ystävillesi!
Sini-Inkeri Lindqvistin toimittama kirja
”ELÄMÄN PITUINEN YSTÄVYYS - TORSTEN COSTIANDERIN KIRJEITÄ VELJELLEEN LEO MECHELINILLE VUOSILTA 1856-1904” Komea, yli 600 sivuinen kirja on loistava ajankuvaus Suomen autonomian ajalta. Se sopii kaikille vähänkään historiasta kiinnostuneille. Lue lisää Kirjan hinta on 30 €/kpl TARJOUS Saat kirjan 20 eurolla, jos tilaat samalla Leo Mechelin elämäkerran. |
Suvun alkuperäMechelinus-sukuun kuuluvat kaikki Jaakko Laurinpojasta (Jacob Larsson) ja hänen vaimostaan Valpuri Henrikintytär (Walborg Henriksdotter) Mäckkilästä polveutuvat jälkeläiset ja heidän puolisonsa.
Jaakko ja Valpuri saivat kaksi poikaa, Henrikin vuonna 1671 ja Ericin kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1673. Pojat kävivät triviaalikoulun Helsingissä ja Ericistä tuli Turussa vuonna 1701 ylioppilas. Henrikin osalta ylioppilaaksituloa ei ole löytynyt, mutta hänet vihittiin papiksi Wiipurin hiippakunnassa vuonna 1696. Henricus Jacobi Mechælinus/Nylandus ja Ericus Jacobi Mecchhelinus joutuivat lähtemään Helsingistä, sillä pienen kotikaupungin tarjoamat mahdollisuudet opinkäyneille olivat rajatut. Henrik päätyi Kuopion kappalaiseksi ja tavan mukaan uusi viranhaltija meni naimisiin edellisen kappalaisen lesken kanssa. Samuel Argillanderin lesken Anna Barnaun kanssa Henrik sai seitsemän lasta, viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Tämän lisäksi Julkulan pappilassa asuneeseen perheeseen kuului Annan ja Samuelin tytär Brita Argillander. Henrik hukkui heinäkuussa 1729 uidessaan Kallavedessä. Eric taasen toimi Iisalmen apulaispappina ja Pielaveden kappalaisena sekä Isonvihan aikana Iisalmen vt kirkkoherrana vaimonsa veljen, Jacob Hoffréniuksen paon aikana. Eric meni naimisiin Rautalammin kirkkoherra Johan Porthaniuksen lesken, Elisabeth Hoffréniuksen kanssa. Perheeseen kuului neljä Johanin ja Elisabethin lasta ja koskapa Ericin ja Elisabethin lapsiluku jäi yhteen poikaan, valtaosa meistä Mechelinuksista on Henrikin jälkeläisiä. Eric kuoli Isonvihan aikana Iisalmessa noin 1721 ilmeisesti venäläisten sotilaiden tappamana. Näin paljasjalkaisista helsinkiläisistä ja heidän jälkeläisistään tuli ensin savolainen klaani, leviten sitten 1700- ja 1800-luvuilla kaikkiin ilmansuuntiin. Nykyisin meitä löytyy ympäri maailmaa. Nykyään sukunimellämme on monta kirjoitusasua, ainakin Mechelin, Mecklin, Meklin, Mäcklin ja Mäklin. 1900-luvun alkupuolella monet suomalaistivat sukunimensä. Uusia sukunimiä ovat mm. Lehtola, Maristo, Merjola, Merjovaara, Mertasaari, Metsä, Mäkelä, Mäkitörmä, Ruohoniemi ja Valta. 
Henrikin ja Ericin lapsuudenkoti sijaitsi Helsingin Mäckkylässä (nykyään Espoo, Mäkkylä) kartalla näkyvän Kuninkaantien, Lands Wäg Från Åbo till Hellsingfors, pohjoispuolella.
Poikien isä, Jaakko Laurinpoika, syntyi Janakkalan Karhin kylän Kuumolassa v. 1635. Miksi ja milloin hän tuli Mäkkylään, ei ole tiedossa. Jaakko meni naimisiin terwapräkärin tyttären, Valpuri Heikintyttären s. 1645, kanssa. Taloon tullut vävy toimi myöhemmin virassa, jonka peri apeltaan. Jaakko vannoi porvarivalan Helsingissä ja työhön Tervasaaressa kuului mm. tervan laadun ja tynnyrien kunnon tarkastaminen. Useita eri lähteitä, mm: Genos 8/1937 |