ELÄMÄN PITUINEN YSTÄVYYS –
TORSTEN COSTIANDERIN KIRJEITÄ VELJELLEEN LEO MECHELINILLE 1856-1904
|
|
|
Leo Mechelin säätiö ja Sukuseura Mechelinus ovat yhdessä kustantaneet kirjan ”Elämän pituinen ystävyys –Torsten Costian-derin kirjeitä veljelleen Leo Mechelinille vuosilta 1856–1904”. Kuten kirjan nimestä ilmenee, kirjan keskeistä sisältöä ovat Torsten Costianderin veljelleen kirjoittamat kirjeet. Sini Lindqvist on suomentanut ne ruotsin ja ranskan kielistä. Kirjeissä käsitellään kulloinkin ajankohtaisia asioita liittyen suomalaiseen yhteiskuntaan 1800-luvun viimeisillä ja 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta kirjeet käsittelevät myös paljon inhimillisiä ja sukuun liittyviä aiheita. Torsten Costiander on jäänyt kuuluisamman sukulaisensa varjoon, mutta molemmat herrat olivat aktiivisia uudistajia ja Suomen autonomian edistäjiä. Leo Mechelinin mielipiteet ja vaikutus näkyvät Costianderin toiminnassa. Mutta varmasti kahdeksan vuotta Leoa vanhempi "isoveli" on rikastuttanut Leon ajattelua omilla kokemuksillaan tsaarin armeijan upseerina, valtiopäivämiehenä, kuvernöörinä ja teollisuusmiehenä. Costiander omisti mm. Nuutajärven lasitehtaan. Maanviljelyn kehittäminen oli myös veljesten yhteinen mielenkiinnon kohde. Kirjeistä Sini Lindqvist on löytänyt aiheet kirjan kappaleille. Historian harrastajana ja tietokirjailijana hän on lukujen alkuun liittänyt ko. ajankohtaan liittyvää tietoa ja taustaa kirjeille. Näin on syntynyt loistava ajankuvaus Suomen autonomian ajalta. Kirja on uusi arvokas tietolähde, joka avaa suomalaisen yhteiskunnan kehitysnäkymiä Torstenin ja Leon näkökulmasta. Kirjassa on yli 600 sivua. Sen kuvaliitteenä on sekä mustavalkoisia että värillisiä valokuvia, ja siinä on henkilöhakemisto. Kirjan myyntihinta on 30 €/kpl + toimituskulut. Tilaukset sukuseura@mechelinus.fi |
LUKIJALLE (Sini Lindqvistin esipuhe kirjassa)
Käsillä olevat kirjeet vievät lukijan 1800-luvun lopulle, aikaan jolloin Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa ja jolloin Suomen yhdeksi keskeiseksi vaikuttajaksi nousi mies nimeltä Leo Mechelin. Hänen veljensä, Torsten Costianderin Mechelinille kirjoittamat kirjeet kertovat aikakaudesta ja sen elämästä elävästi ja kiinnostavasti. Kun poliitikko kirjoittaa päiväkirjaansa, hänellä on ehkä mielessään ajatus tekstin myöhemmästä käytöstä tutkimuksessa. Hän saattaa valikoida kirjoittamaansa, lieventää tai kaunistella sanottavaansa, sensuroida sitä päämääränään asioiden esittäminen itselle edullisessa valossa. Mutta kun kirjoitetaan kirje ystävälle, siitä tulee suora ja rehellinen jos osapuolten välillä vallitsee luottamuksellinen suhde. Kirjeen kirjoittaja puhuu sen vastaanottajalle avoimesti, kertoo asioista tuoreeltaan analysoiden niitä. Tapahtumien keskellä eläen Torsten Costiander istuutui yhä uudelleen kirjoituspöytänsä ääreen ja alkoi siirtää paperille kulloisiakin mietteitään aikomuksenaan tiedottaa jotakin, kysyä neuvoa tai kommentoida tapahtumia, tai vain viettää aikaa ystävän seurassa. Costianderin kirjeet Leo Mechelinille saavat todistusvoimansa juuri veljesten välillä vallinneesta harvinaislaatuisesta ystävyydestä ja luottamuksesta. Kirjoittaja on sanoin ja ajatuksin läsnä joka rivillä ikään kuin puhuisi veljelleen. Siten hän on aidosti saapuvilla myös meille, jotka yli sadan vuoden kuluttua pääsemme tekstejä lukemaan. Kirjeet tarjoavat erinomaisen väylän Costianderin ajatusmaailmaan; niistä on luettavissa mielipiteitä, toiveita, pelkoja, ihmettelyä, epäilyksiä, kaikkea mitä elämä ja epävakaa aika eteen toi. Tutustumme mielenkiintoiseen henkilöön, mutta samalla myös Leo Mechelinin elämästä paljastuu kokonaan uusi, yksityinen puoli, joka tähän asti on jäänyt vähälle huomiolle. Leo Mechelinin kirjekokoelmaan sisältyvät Costianderin kirjeet on digikuvattu ja sikäli helposti luettavissa. Ne ovat kuitenkin pääosin ruotsinkielisiä, osaksi myös ranskaksi kirjoitettuja, joten kirjeiden julkaisu suomen kielellä on perusteltua. Torsten Costianderin tekstit kiinnostavat paitsi kirjoittajan ajatusten välittäjinä, myös perheen ja suvun elämää taustoittavina. Lisäksi ne ovat täynnä yksityiskohtia, jotka ovat jo kadonneet ympäristöstämme ja elämästämme, ja tässä piilee osa kirjeiden viehätystä. Päädyin Mechelinin kirjekokoelman ääreen aikanaan poliittisen historian opintojen loppuvaiheessa. Aihe ei jättänyt rauhaan myöhemminkään, ja kirjevalikoiman toimitustyön nyt valmis-tuttua toivon kirjeiden tuovan lukijalle uutta ja mielenkiintoista tietoa menneestä. Hämeenlinnassa maaliskuussa 2017 Sini-Inkeri Lindqvist |